Riipus
Uutena työnä riipus ja tällä kertaa tulee mukaan uusi muuttuja, nimittäin korukiven istutus. Minusta nämä kivi-istutukset ovat mielenkiintoisia ja odotankin innolla haastavimpiakin töitä.
Saimme pyöritellä ja ihmetellä muutamia aikaisempien opiskelijoiden tekemiä riipuksia. Vaikutti mielenkiintoiselta työltä, kaipa se siitä alkaa tekeminen aukeamaan työn edetessä. Minusta tämä on myös jollaintapaa vanhanajan koru, siis muotokieleltään.
Kiven valinta
Valitsin opettajalla olevista vaihtoehdoista kiveksi tiikerinsilmä-kiven. Onhan se aika mielenkiintoinen kivi ja hieman erilainen eri kulmista katsottaessa. Tarjolla oli myös hematiittia ja joitain värjättyjä kiviä, joista ei oikein tiennyt mitä ne on. Minusta tuntui tärkeältä, että tiedän tarkkaan, mikä kivi korussa on. En myöskään lämmennyt ajatukselle värjätyistä kivistä.
Kuittasin myös toisen saman mallisen kiven, josko omia projekteja tulee jatkossa tehtyä, niin on kiviä valmiina. Wikipedia kertoo tiikerinsilmästä seuraavasti:
Tiikerinsilmä on kvartsiryhmään kuuluva kiteinen kvartsimuunnos. Se on kemialliselta koostumukseltaan piidioksidia. Tiikerinsilmä syntyy haukansilmästä krokidoliitin muuttuessa kvartsiksi, kuituisen rakenteen säilyessä ennallaan. Ilmiötä kutsutaan pseudomorfoosiksi. Ruskean värin aiheuttaa rautaoksidi.
Etuosan valmistus
Etuosa piti saada kuperaksi ja sen takominen oli hankalaa. Ovaali aihio tuppasi menemään pyöreäksi ja soikeaksi. Ensiksi taottiin tukin päällä ja sitten pyöreän pallon päällä. Riipusta lisätaottiin, kun ei mennyt opettajan seulasta vielä läpi. Taisi tähän etuosaan tulla useampi sata iskua kultasepän vasaralla.
Kaarevassa etuosassa menikin hetki viilatessa ja filssatessa. Viilauksesta jäi jälkiä, joita piti muutamaan kertaan viilailla ja filssailla pois. Olisi myös pitänyt ottaa hieman kevyemmin taottaessa. Noh, kaikki lommot mitä on itse takonut on myös itse tasattava 🙂 .
Kiven kehys
Kehyspalasta juotettiin ensin sivu yhteen ja sitten muotoiltiin niin, että kivi menee tasaisesti sisälle.
Tämmöistä pientä kiveä on hankala pitää kädessä ja kokeilla, joko se olisi sopivan kokoinen. Tähän vinkattiinkin apuvälineeksi mehiläisvaha, jonka avulla työ onnistuu helpommin. Kehystä sai isommaksi pienen sormuspinnan päällä takomalla ja pihdeillä ja vasaralla sitten muotoon. Kyllä se kivi sitten lopulta kehykseensä upposi.
Pohjan juottaminen kiinni korukehykseen onnistui todella hienosti. Juote suli ja levisi todella hyvin ja nätisti.
Filssausta ja kiillotusta
Moneen kertaan piti filssata ja kiillottaa etuosaa ja kiven istukkaa. Ison kaarevan etuosan kiillotus sujui kivasti, mutta pikkuosat olivat hankalia kiillottaa. Kiven kehysosaa taas lennättelin kiillotusboxissa. ZUP vaan ja pikkuosa nappaa laikkaan kiinni ja taas lennetään. Ikävästi tuli mieleen nimikirjainriipuksen lennättelyt samaisella kiillotuskoneella.
Sitten piti hioa taas uusiksi lennättämisestä aiheutuneita monttuja, jonka jälkeen uudelleen kiillottamaan. Esineestä kiinni pitämiseen pitää kyllä keskittyä, muuten napsahtaa pikkuosa takaseinään. Ja siinä myös säikähtää aikalailla.. Tämä välikiillotus kuulemma kuitenkin parantaa lopputulosta. Kyllä moneen kertaan tuli tämä tehtyä, enkä kyllä yhtään ole sujut kiillotuslaikan kanssa.
Riipusta ei tehdäkään hetkessä
Tässä kohtaa pohdin itsekseni tulevia työvaiheita ja minulle alkoi valjeta, kuinka monimutkainen riipus onkaan tehdä. Ensisilmäyksellähän koru näyttää tosiaan yksinkertaiselta vanhan ajan korulta. Todellisuudessa se on monimutkainen tehdä ja sisältää todella monia työvaiheita. Puhuin tästä opettajan kanssa ja hänkin sanoi, että tässä tulee tosiaan monta eri juttua käsiteltyä. Ei tuosta rakenteesta mitään sanottu silloin, kun ihmeteltiin aikaisempien opiskelijoiden harjoituskoruja, joista näytettiin mallia että tämmöiset tehdään nyt. Tekemään vain. Työvaiheita ja työn määrää ei tajua yhtään korua katsoessa.
Alkaa pikkuhiljaa nousta arvostus korukäsityöläisiä kohtaan. Tätä korua ei tehdäkään ihan muutamassa tunnissa, vaan tämän korun tunnit tullaan kyllä laskemaan kymmenissä tunneissa.
Miten näistä artikkeleista tulee näin pitkiä.. Toinen osa korusta tulossa..
Äitiliini sanoo
Kyllä olet ottanut hienoja ja tarkkoja lähikuvia tekstin tueksi!
Tomi Kokko sanoo
Kiitos. Otankin usemman kuvan joka tilanteesta ja hieman eri kuvakulmasta, niistä sitten valkkaan yhden jatkomuokattavaksi blogiin.