Kultasepän aineoppi kirja – Hannu Huovinen

Käyn tässä artikkelissa läpi Hannu Huovisen kirjoittamaa Kultasepän aineoppi kirjaa ja kokemuksiani siitä. Otin artikkelia varten yhteyttä suoraan Hannu Huoviseen ja opetushallitukseen, sillä halusin saada itse kirjoittajan mukaan artikkeliin ja hänen näkökulmiaan ja kokemuksiaan esille. Mikä olisi parempaa tästä kirjasta kiinnostuneelle lukijalle, kuin ensikäden tietoa kirjoittajalta! Lisäksi minulla saattaa olla yksi kirja myös sinulle…

Kultasepän aineoppi

Kuten kirjan nimikin jo kertoo, käsittelee teos alalla käytettyjä metalleja. Mutta kirja menee vielä paljon pidemmälle käyden läpi esimerkiksi käytetyt kemikaalit, jalometallien muokkaamisen ja puhdistamisen, sekä käytettyjä tekniikoita yksityiskohtaisesti. Kirja kattaa niin jalo-, kuin epäjalotkin metallit.

Vaikka itse olen käsitellyt vasta pääsääntöisesti hopeaa ja hieman kultaa, on hyvä tietää muistakin metalleista alalla. Itseäni kiinnostaa lähteä kokeilemaan jossain vaiheessa palladiumia ja platinaa korukäytössä. Korusepän onkin mielestäni hyvä tietää hieman kaikista alalla käytetyistä metalleista.

Jos olet opiskelemassa alaa itsenäisesti vapaa-ajalla ja suunnittelet aloittavasi korujen tekemisen vaikkapa kuparista, sopii kirja sinulle. Jos taas olet tosissaan suuntaamassa alalle, on kirjan sisältö mielestäni oikea kultakaivos tietoineen.

Teos kattaa niin paljon, että ensilukemalla ei tietenkään kaikkea pysty sisäistämään. Muutaman vuoden opiskelleena sitä alkaa huomaamaan, että kyllä sieltä vaan jää hyviä juttuja mieleen. Oppi koulussa ja omatoiminen opiskelu alkavat nivoutua yhteen. Kirjasta pystyy aina tarkistamaan seikkoja ja faktoja.

Tämä painos on ilo myös silmälle. Selkeät helppolukuiset kaaviot, oikeat kuvat sekä värikoodatut aihealueet ovat tehneet kirjan ulkoasusta paremman kuin aiemmat painokset.

Tätä painosta on yksinkertaisesti helppo ja kiva lukea!

Kultasepän aineoppi kirja on koruntekijälle oikea pakko saada-kirja. Siitä on hyötyä koko uran ajalle.

Kun itse pääsen joskus kokeilemaan palladiumia tai platinaa, otan taas kirjan esille ja luen metalleja käsittelevän osuuden. Aina kun tarkistelen jotain kirjasta, jään jostain syystä lukemaan muitakin juttuja. Ehkä sekin kertoo kirjasta jotain.

Hannu Huovinen haastattelu

Keväällä 2015 ”valmistunut” KKULN13 –ryhmä keksi erikoisen läksiäislahjan ryhmänohjaajalleen; ryhmän jäsen Kati Keränen maalasi muotokuvan, jonka he luovuttivat juhlallisesti viimeisenä koulupäivänään.

Mikä motivoi sinua alkujaan lähtemään kirjan kirjoittajaksi?
Helpottamaan omaa opetustyötä: Päästä eroon epämääräisistä monistenipuista ja (silloisista) kalvoista.

Mitkä olivat lähtökohdat tai tarve tämän kirjan kirjoittamiselle?
Pekka Vaissi (joka muuten opetti minuakin jo 70-luvun lopulla) opetti Lahden Muotoiluinstituutin Kultaseppäopistossa ja Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepänalan aineoppia ja ammattikemiaa. Hänelle oli kertynyt kokemusperäistä tietoa ja monisteita. Hän oli myös kirjoittanut artikkeleja Kultaseppien lehteen. Oli syntynyt tarve ja ajatus tuottaa materiaali yhtenäiseen muotoon. Vaissi ja eräs kollegani olivat tehneet kustannussopimuksen Opetushallituksen kanssa.

Sitten kollega nimitettiin muihin tehtäviin, eikä aikaa kirjoitustyöhön jäänyt. Minua pyydettiin ottamaan vuorostani haaste vastaan. Sain käsiini ”pari muovikassillista” monisteita, lehtiä ja muistiinpanoja, ja tätä materiaalia aloin jäsennellä ja työstää yhtenäiseen asuun. Olihan minullekin kertynyt kokemuksia ja tietoa parinkymmenen vuoden ajalta. Lisäksi etsin täydentävää tietoa mm. aineiden historiasta.

Kirja on varmasti vaatinut valtavasti työtä ja tietysti vuosien kokemusta alasta. Kertoisitko hiukan kirjoitusprosessista ja sen etenemisestä kohti valmista painosta?
”Valmis” teksti lähti kokeneen kultasepänalan opettajan luettavaksi ja sen jälkeen ammattikemistin tarkastettavaksi. Heiltä sai arvokkaita huomautuksia; korjaus- ja lisäysehdotuksia. Tämän jälkeen teksti lähti vielä kielenhuoltoon. Suomen kielen täydellisesti hallitsevassa herätti moni ammattitermi – meidän oma slangi – ihmetystä ja niiden käyttöä jouduttiin pohtimaan monta kertaa. Sitten teksti lähti taittajan käsittelyyn, hän muokkasi kirjan lopullisen ulkoasun. Loppuvaiheessa tuli sitten kiire saada kirja julkaistavaksi.

Kultasepän aineoppi ja ammattikemia sai hyvän vastaanoton ja siitä otettiin useita uusintapainoksia. Sitten syksyllä 2014 Opetushallituksen uusi kustantaja otti yhteyttä minuun tiedustellen kirjan uudistamistarvetta. Olin huomannut opetustyössä kirjaa käyttäessäni muutamia virheitä ja puutteita. Sain palautetta ja toiveita lukijoilta. Lisäksi laki ja asetus jalometallituotteiden tarkastusleimauksesta olivat muuttuneet huomattavasti; mm. palladiumista oli tullut leimattava jalometalli ja kultasepänalalle oli tullut uusia menetelmiä, esim. laserhitsaus.

Opetushallitus halusi yhtenäistää julkaisemiensa oppikirjojen ulkoasua ja formaattia tiiviimmäksi; oppikirjamaisemmaksi itse asiaan keskittyen. Joten päätettiin uudistaa kirja kokonaisuudessaan. Sain avukseni asiantuntevan toimittajan, jonka kanssa kirjan tekstiä alettiin karsia jättäen pois mm. materiaalien historialliset katsaukset (tästä kulttuuriaineiden opettajamme ei pitänyt) ja vaarallisiksi, epäkäytännöllisiksi ja kannattamattomiksi todettujen työmenetelmien kuvaukset. Suunniteltiin, että kirja julkaistaan myös verkkokirjana, johon sitten voidaan lisätä tarpeen mukaan mm. pois jätettyä asiaa.

Käytännössä kirjoitin kirjan kokonaan uudestaan ja hakemiston laadinnassa oli kova työ. Loppuvaiheessa otin yhteyttä alan ammattilaisiin saadakseni lisää tuotekuvia. Toimittaja sai vielä ammattivalokuvaajan käymään oppilaitoksessamme ja saatiin selkeitä työmenetelmäkuvia. Uusi taittaja alkoi koota aineistoa kirjan muotoon. Nimeltään uusi, ilmeeltään raikkaampi, värikkäämpi, tiiviimpi ja helppokäyttöisempi Kultasepän aineoppi tuli painosta elokuussa 2016.

Mitä toivoisit kirjan lukevalle jäävän päällimmäisenä mieleen?
Tietenkin työturvallisuusasiat kun muokataan materiaaleja ja käytetään vaarallisia kemikaaleja!

Minkä neuvon antaisit korualaa tosissaan opiskelevalle?
Korjaustyöt ovat erittäin haastavia ja opettavia, joten niitä kannattaisi tehdä paljon. Jokainen työ on yksilö ja joutuu tekemään nopeita ja viisaita ratkaisuja ennen kuin ryhtyy työhön. Monimutkaisten rakenteiden ja pikkutarkkojen juotosten myötä saa rutiinia työskentelyynsä. Lisäksi tulee onnistumisen paine: asiakkaan esinettä ei saa tuhota korjatessaan.

Korjaustöistä lähtee se jokapäiväinen leipä hyvällä katteella. Uniikkien tilaustöiden suunnittelusta ei makseta; asiakkaan kanssa seurustellessa menee aikaa. Sitten toteutusvaiheessa pitäisi onnistua todella hyvin, jotta rohkenisi pyytää riittävän hyvän hinnan.

Gallerioissa ja näyttelyissä kiertelevät, taideteoskoruja ostavat keräilijät ovat todella harvassa.

Minkä olet huomannut olevan yleinen kompastuskivi alaa opiskelevalle, entä mitä vinkkejä antaisit tähän?
Käsityöalalle hakeutuu yksilöitä ja persoonia. Niin onpa hieman vaikeaa sanoa, mikä olisi yleinen kompastuskivi. Kompastuskivinä näkisin malttamattomuuden ja kiireen; perse ei pysy penkissä. Harjoitustöissä halutaan tehdä mitä minä haluan; ei muisteta, että työelämässä joutuu tekemään mitä asiakkaat haluavat.

Joiltakin saattaa puuttua itsekritiikki: ei nähdä mitä puutteita tuotteen toteutuksessa ja viimeistelyssä on. Asiakas arvioi, onko tuote hintansa väärti.

Jotenkin tuntuu, että nykyihmisiltä puuttuu epäonnistumisen sieto. Uutta asiaa opetellessa ei voi onnistua täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla. Aina on parantamisen varaa ja monesti jokin juttu onnistuu vasta uudelleen yrittämisen jälkeen.

Mitä olet mieltä yrittämisestä nykyaikana korualalla?
Paljon onnea vaan! Olisi hyväksi löytää jokin erityismenetelmä tai oikea, oma kohderyhmä, jonka kulttuuriin, perinteisiin ja tapoihin tulisi perehtyä huolellisesti. Ei pidä sortua tavanomaisuuksiin ja lähteä kilpailemaan ulkomaalaisten massatuottajien halpojen korujen kanssa.

Esimerkki, jonka emeritusrehtori Antti Hassi esitti: Eräillä huonekalumessuilla oli vakiokokoisella osastolla vain yksi kaappi, jonka vierellä istui nuorimies. Kaappi oli erittäin hienosti tehty ja kallis. Mies kertoi: ”Olen tehnyt tätä kaappia vuoden verran ja saan sen varmasti täällä myydyksi. Saan voittoa sen verran, että elämisen lisäksi voin ostaa materiaalia seuraavaa kaappia varten. Teen sen ja tulen vuoden kuluttua myymään sen täällä…”

Iso kiitos vielä Hannulle, että lähti mukaan tähän artikkeliin!

Opetushallituksen verkkokauppa

https://verkkokauppa.oph.fi/9789521361364

Yksi kirja sinulle?

Kyllä vain, tykkää, kommentoi, jaa juttua, niin osallistut yhden uuden kirjan arvontaan, jonka opetushallitus ystävällisesti lahjoitti edelleen luovutettavaksi. Tästä 230 sivuisesta teoksesta on kaikkien koruilijoiden hyvä tietää, sana kiertämään 🙂 .