Kävi ilmi, että meitä on samasta kaupungista kolme opiskelijaa kultaosastolla. Koulumatkat on sujunut kätevästi kimppakyydillä. Jutustelua riittää päivän töistä aina raaka-aineiden hintojen seurailuun. Matkat menee nyt paljon nopeammin.
Riipuslenkki
Nimikirjainriipus tarvitsee myös riipuslenkin. Saimme hieman ohjeita valmistamiseen ja piirsin oman hahmotelman ensin paperille. Sitten vain metallin kimppuun.
Filssausta ja kiillottamista
Vihreällä Dialux vahalla kiillottelin. Kiillottaessa vaha muuttui mustaksi töhnäksi, joka oikein paloi kiinni koruun. Ultaäänipesurilla täytyi välillä pestä, että näki missä mennään. Ei ihan ollut näyttelykunnossa koru tässä mustassa töhnässä. Ensimmäisen kiillotuksen ja puhdistuksen jälkeen koru ei ollut vieläkään esittelykunnossa. Uusiksi meni pintakäsittely ja hiomisella oli vain aloitettava. Tuntui jotenkin todella väärältä alkaa kiillotettua pintaa taas “naarmuttamaan” hiomapaperilla.
Lentävä koru
Sain korun taas hiottua kiillotuskuntoon ja kun kiillottelin korua, laikka, joka pyörii noin 3000 kierrosta minuutissa, nappasi jotenkin koruun kiinni. Zup vaan ja sinne napsahti koru lentäen kiillotuskopin takaseinään oikeen voimalla! Voi p%#%#! Kyllähän pomppasi sydän kun lähti koru äkäsesti käsistä, varmasti jäi yksi lyöntikin välistä. No, jälkiähän siitä tuli tietenkin ja eikun kolmannen kerran takaisin hiomaan ja kiillottamaan. Onneksi ei taipunut koko koru kasaan. Kiillotettaessa ei muuten saa käyttää mitään roikkuvia rannekoruja, jotka voisivat kiertyä karaan. Siinä saattaa käydä nopeasti hassusti kädelle.
Ei ihan valmis sittenkään
Kun vihdoin sain riipuksen valmiiksi ja kiillotettua, toin ylpeänä korun omalle työpisteelleni ja aloin kuvaamaan sitä. Huomasin, että riipuksen lenkin toinen puoli oli auki! Kyllä oli pettymys. Mietin jo, että saakohan sitä korjattua ja mitäs nyt oikein sitten… Viikko väännetty korua ja nyt kävi näin. Saattoi olla, että lenkki rikkoontui, kun sitä lennätin siellä kiillotuslaitteella, en vain huomannut sitä aikaisemmin. Työ loppusuoralla ja sitten palataankin lähtöruutuun, huh huijaa.
Korun korjaus
Sitten opettajalta ohjeita kysymään. Vanha lenkinraato pois, siistiminen viilalla, juotos uusiksi ja hapotus. Korjaus sujuikin yllättävän hyvin. Viilaamisesta tuli pieni jälki etupuolelle, mutta kyllä sekin siitä tasoittui. Onnistuin viilaamaan niin, ettei tullut isompia jälkiä muualle koruun. Sitten taas kerran filssaus ja kiillottaminen. Olin kyllä helpottunut, kun korun korjaus oli mahdollista ja onnistui vieläpä hyvin.
Jos vielä kerran
En ollut oikein tyytyväinen korun pintaan, kun sain sen valmiiksi kaikkien vastoinkäymisten ja korjailujen jälkeen. Työstä paljastui kiillottaessa lisää jälkiä ja hopean tummentumia, joten halusin ottaa vielä kertaalleen hiomisen ja kiillotuksen uusiksi. Sitten opettajalta minigrip-pussi ja työ sinne talteen.
Valmis nimikirjainriipus
Tunteja paloi näinkin pieneen työhön niinkin paljon kuin 25,5, mutta kyllä tuli opittuakin paljon.
Kiillottaminen oli yllättävän hankalaa. Olin ajatellut, että homma olisi helppoa ja nopeaa. Todellisuus oli toista. Sormia poltti kuuma hopea ja sormet olivat hellänä, kun laikalla piti tietysti vähän sormiakin kokeilla. Välillä tuntui siltä, että kiillottamisesta itsestään tulee jälkiä ja viiruja pintaan. Useampi tunti tuli kiilloteltua yhtä pientä riipusta. Pienestä esineestä on hankala pitää kiinni, kun sitä kiillottaa. Musta palanut vaha korussa hankaloitti ja hidasti kiillotusta myös.
Luokkakaverille kiitos, näistä kiillotusvaiheen tilannekuvista.
Paljon opittavaa edessä, ei voi muuta sanoa. Seuraava työ painaa päälle, joten oli pakko vaan hyväksyä pinta puolenkymmenen uusiksi filssaamisen ja kiillotuksen jälkeen. Ehkä hyvä niin, saattaisin olla vieläkin hinkuttamassa sitä 🙂
Kaikenlaista sanomistahan korussa on, mutta tästä on vaan jatkettava. Hienoa kyllä saada valmiiksi oma ensimmäinen koru, kaiken tuheeramisen jälkeen!
Vastaa