Koulun kruunusormustyö edistyy, ei helpolla tietenkään, mutta edistyy. Työ on siis ensimmäisen lukuvuoden kultasepänalan artesaanin opiskelutyö, jonka kaikki tekevät ohjeiden mukaan. Tässä artikkelissa käyn läpi sormuksen kasauksen ja ensimmäisen kruunuun istuttamani kiven. Artikkelisarjan ensimmäiseen osaan pääset tästä.
Koulumatkalla
Junassa joku oli taitellut lipustaan pikkuveneen ikkunalle. Aika hauska! En oo aikasemmin törmännytkään tämmöiseen taittelujuttuun, jokin hieno nimihän tälläkin on. Tuli vaan mieleen vanha Blade Runner elokuva.
Osien sovitus
Välikiillotin osia ja sovitin viilaamalla sormusrunkoa kruunulle sopivaksi. Tuntui, että osat eivät millään istuneet ja yhtäkkiä sovitus menikin jo liian isoksi, jonka johdosta kruunu upposi liian syvälle. Sitten piti hieman supistaa taas runkoa ja aloittaa sovitus alusta.
Kruunun ja sormusrungon juottaminen
Ensimmäisellä yrityksellä pistin rungon kiinni pihteihin ja koitin hakea oikean kulman. Sain juotettua yhteen, mutta huomasin, että kruunuhan on hieman vinossa. Kyllä harmitti, sillä ehdin jo iloita, että hommahan on jo loppusuoralla.
Ylläolevasta kuvasta vinoutta ei näe, mutta oli se senverran vinossa, että pakko oli lähteä korjaamaan. Ei antanut luonto periksi jättää vinoon.
Kyselin opettajilta, että kuinka tämä pitäisi juottaa, että saisi suoraan. Vastaus oli, että kyllä näitä ihan vapaalla kädellä juotetaan. Tämä tuntui vieläkin haastavammalta, kuin pihtien kanssa näpertely.
Lisäksi, jos oikealla kädellä pidetään rungosta kiinni pihdeillä ja asetellaan kruunun päälle, toisella annetaan kaasupolttimella lämpöä, niin kuinkas ne juotepalat ja niiden siirtely siinä samalla. Juotepaloilla kun on tapana lennellä välillä juotettavan sauman kohdalta, kaasupolttimen puhalluksesta tai juoteveden kuplista johtuen. Kädethän siinä loppuu kesken, hankalaa.. Kolme kättä pitäisi olla välillä näissä töissä.
Uusiksi vaan..
Ennen uudelleen juottamista sulatin osat kokonaan erilleen toisistaan ja viilasin ja filssasin osat puhtaiksi. Harjoittelin rungon asettamista kruunun päälle pihdeillä ja siinä pitämistä ilman liekkiä, että hieman tottuisi käsi tähän vapaalla kädellä juottamiseen. Huomasin, että tässä ei saisi kädet paljon vapista.
Useimmat luokkakaverit asettelivat palat yhteen pihdeillä, kuten minäkin ensimmäisellä kerralla. Olin kuitenkin päättänyt, että teen sen nyt sitten vapaalla kädellä, pakkohan se on oppia tämäkin. Todella hankalaa oli katsoa joka suunnasta, että kaikki on suorassa.
Juotos meni kuitenkin vielä enemmän vinoon vapaalla kädellä juottaessa…ei perhana!
Jälleen uusiksi…
Kolmas suunnitelma oli antaa jälleen lämpöä, mutta pitää osat paikallaan ja kun molemmat saumat sulaisivat, kääntäisin vain hieman kallistusta oikeaan suuntaan. Vaarana on, että saumat joiden ei halua sulavan, alkavat sulaa ja juoksemaan. Samoin korun pienet osat tai koko koru voi sulaa. Näitäkin on jo nähty. Luokassa on muutama työ sulanut muodottomaksi klöntiksi.
Lämpöä piti antaa ja antaa, liekkiä kuumemmaksi ja lisää lämpöä, ei perhana sula saumat. Meinasin jo heittää leikin sikseen, kun ei millään meinannut antaa saumat enää myöden. Sormus oli jo ihan punaisena, mutta ei vaan sulanut saumat sen vertaa että saisin korjattua kruunun asentoa. Lisää lämpöä kaasupistoolista.
Pelkäsin, että nyt sulaa koko paketti, kun tämän kanssa on sohlattu niin kauan.
Lopulta kuitenkin saumat suli ja sain pikkuisen korjattua kallistusta. Kyllä tuli ihan huokaistua, kun homma oli onnistuneesti paketissa. Kysyy kyllä ihan tosissaan hermoja nämä hommat välillä, huh huh.
Kultasepältä vaaditaan hyviä hermoja!
Pahimmat epäonnistumiset menevät kaikilla tunteisiin ja kaikki reagoivat näihin tietenkin erilailla. Luokassa lentääkin välillä työkalut ja työt, kun joku homma menee jollain aivan pipariksi. Välillä on säpsähtänytkin, kun luokassa on aivan hiljasta, keskittyy vaan omaan hommaan tunnista toiseen ja joku repeää yhtäkkiä kiroilemaan kovaan ääneen. Itse olen ottanut semmoisen lähestymisen näihin epäonnistumisiin, että en kovin paljon kiroile tai puhise, uusiksi vaan, uusiksi ja uusiksi.
Kyllä rupesi näyttämään sormus sormukselta kertaheitolla!
Kiven sovitteet
Kiven uuman kohdalle jyrsitään syvennystä ja juuri tästä kohtaa käännetään kynnet sitten kiven päälle. Sovitteiden tekoa kynsiin tein letkuporalla, jossa oli pallopora kiinni. Kyllä oli hankalaa alkuun, terä tahtoi kiepsahtaa kynsiin ja jyrsiä jälkiä joka paikkaan. Sitten piti taas siistiä jyrsimen jälkiä viilalla ja filssaamalla.
Kasasinkin toisen kruunusormukseni, johon minulla oli jo osat valmiina. Pidin tätä enemmän uhrattavana harjoitustyönä ja siihen oli hyvä harjoitella jyrsimistä. Olin tehnyt ahkerasti ja motivoituneesti töitä, niin pystyin tällälailla tekemään useamman työn kouluajallakin ja silti pysyin muiden tahdissa.
Ihan päivän lopussa vasta todella ymmärsin kuinka se onnistuu. Aika pienillä kierroksilla, hidas työntävä liike. Kulmassa oli pitkään ihmeteltävää ja mietittävää. Missä kulmassa letkuporan terää ja kappaletta pitää suhteessa toisiinsa.
Onnistuin saamaan sovitteesta todella napakan kivelle. Kuului oikein napsahdus, kun painoin kiven sovitteisiinsa.
Ihan kivasti onnistui, kun oli oivaltanut työasennon, työskentelykulmat ja tekniikan.
Kun opettaja ensimmäisen kerran näyttää, kuinka jokin työvaihe tehdään, ei välttämättä yhtään hoksaa katsoa, kuinka työtä ylipäätään pidetään kädessä, työkulmia jne. Näitä kaikkia pikkuasioita ei aina opettajatkaan huomaa sanoa, sillä tulevat varmaan niin itsestään heiltä. Pikkuhiljaa alkaa tulla erilaista silmää opetuksen seuraamisellekin.
Kiven kiinnitys
Tähän arvosteltavaan koulutyöhön piti kaikkien laittaa synteettiset cubikit. Myöhemmin, soveltaviin itsesuunniteltuihin töihin, saadaan laittaa myös oikeita jalokiviä kiinni. Odotan tätä kovasti.
Istuttamisessa käytin alkuun pihtejä ja lopullisen kiristämisen tein istutuspunsselilla naputtamalla.
Kiillotus
Kiillottamisessa olin tarkkana työskentelysuunnassa, ettei laikka nappase kynteen loppumetreillä. Semmoisen korjaamistakin olisi tietty hyvä opetella jossain välissä. Saattaa olla jonkin verran kultasepillä näitä kruunuistukan kynsien korjaamisia kuitenkin.
Valmista tuli taas
Sain kiven kiinni ja sormuksen kiillotettua perjantaina, juuri ennen koulun loppumista. Tästä jäi hyvä fiilis koko viikonlopuksi.
Yksi koru taas minigrippi-pussiin ja palautus opettajalle. Nyt osaa perusteet tämänkin kaltaisen sormuksen valmistamiseen. Mukavaa, kun on kaikki työt aikataulussa ja tehtynä.
Kruunusormus
- työnumero: 7
- materiaali: 925‰ sterling hopea
- paino: 4.45 grammaa
- valmistusvuosi: 2015
- leimat: TYR 925 O9
- kivi:
- kivi: Cubic Zirkonia
- teollisesti valmistettu kivi
- väri: väritön
- hionta: timantti
- mitat: 9mm halkaisija
- työtunteja: 45h
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
Hyvä blogi ja oikea asenne. Uusiks vaan kunnes on niinkuin pitääkin.
Kiitos paljon Arthur! Kultasepäntyöt kiinnostaa niin paljon, että asennekin on ollut yllättävän helppo pitää positiivisena. Välillä kyllä ottaa oppiminen koville 🙂 .