Ensimmäinen työ: Nimikirjainriipus

Heräsin itsekseni 4:39 aamulla, enkä malttanut odottaa, että pääsen kouluun. Unet jäi vähiin, mutta tänään päästään vihdoin hommiin ja ensimmäinen työ, nimikirjainriipus alkaa. Eipä ole tämmöinen hinku ollut aikaisemmin kouluun kyllä.

Tositoimiin!

Suunnitelma oli valmiina, joten nyt päästiin vihdoin piirrottamaan, poraamaan, leimaamaan ja sahaamaan, aikaisemmin kuitattua hopeapalaa. Kyllä tuli tosi paljon erilaista tietoa ja kokemusta. Näinkin pienessä työssä tulee kuitenkin vähän kaikenlaista tekniikkaa, vaikka äkkiseltään työ vaikutti ihan simppeliltä. Luokalla on muutama, jotka ovat valmistuneet jo hopeasepiksi, heille nämä ensimmäiset työt eivät varmaan anna kovinkaan paljon haastetta.

Laatan muotoilu

Ensin levitin valkoista vesiväriä levylle, sillä se auttaa piirustusvaiheessa. Sitten tein laatasta neliön, jonka jälkeen laitoin työntömittaan riipuksen seinämävahvuuden 2mm ja piirrotin sitten työntömitalla suoraan kaikki reunat riipukseen, ottaen ohjauksen ulkoreunasta. Tämä onnistui kätevästi, koska työntömitan kärjet ovat niin teräviä. Ei muuten ole ihan itsestäänselvyys saada käsityökaluilla neliön muotoista palaa aikaiseksi.

 Työntömitta

Työntömitan käyttö oli muutamalle luokkakaverille uutta ja ohjeistinkin sen käyttöön pikaisesti. Itselle työntömitta on tuttu jo artesaani puusepän koulutuksen ajoilta. Opettajatkaan eivät siinä hässäkässä huomanneet käyttöä opettaa, vaikka osa oppilaista ei ollut semmoista ikinä nähnytkään.

Piirrottaminen

Lyijykynällä piirsin vapaalla kädellä nimikirjaimet jo piirrettyjen reunojen sisälle. Piirtopuikolla sitten vielä raapustin terävämmät jäljet itse metalliin, niin ei haittaa jos lyijykynän jäljet lähtevät pois sahausvaiheessa, kun aika paljon sitä palaa siinä pyöritellään.

Leimasinsarjat

Leimat löin ennen sahausta, koska opettajat kertoivat, että leimaus saattaa pullistaa kapeaa reunusta. Meillä oli käytössä kahdenlaista leimasinsarjaa. Käyrää, joka oli nähtävästi 1,0mm korkea ja suora, joka oli ehkä sitten 1,2mm. Huomasin, että käyrässä sarjassa pitoisuuden koko oli muita pienempi. Täytyy ensityöhön pyytää uusi leimasin, että ovat kaikki samankokoisia. Minä ainakin huomioin tuommoisen epäkohdan.

Harjoitukset

Löin muutamat harjoitukset ensin hukkapalaan, jonka olin sahannut irti levystä. Piirrotin siihenkin työntömitalla 2mm reunuksen, joten samalla tuli harjoiteltua vähän kohdistustakin. Ensimmäinen lyönti oli aivan liian hento ja meni yli viivankin. Jos tämä olisi ollut koru, olisi siinä nyt puolikas leima. Tämä on siis alla olevassa kuvassa vasemmalla alhaalla. Jotkut taas menivät liian syvälle (oikella alhaalla). Tämä alkoi myös pullistaa harjoituspalan reunaa. Tuntui kyllä hankalalta kohdistaa leimoja suoraan.

Leimat nimikirjainriipukseen

Siihen ne leimat napsahti. Aika hyvin sain ne viivan ja reunan väliin, mitä nyt vähän vinkkelissä ja kaikki eri syvyyksissä..

Porailua

Jotta sahanterän saa jokaiseen koloseen, täytyy erikseen tehdä poralla alkureijät. Sen jälkeen terä pitää avata ja vaihtaa seuraavaan sahattavaan osuuteen. Tämä on sitä käsityötä ja aikaavievää hommaa.

Sahaus..

No sain ainakin 5min sahattua pientä kohtaa ja naps, sahanterä poikki, poks! Ei auttanut, vaikka kuinka koitin olla varovainen. Terä meni rikki, kun koitin sahata eteenpäin ja kääntää samalla, ei ollut edes tiukka kurvi. Napsahti terä muuten niin poikki, että terästä uupui kokonainen pätkä välistä. Tuskin siinä niin isoa jännitettäkään oli, mene ja tiedä.

Fiiliksiä

Ensimmäinen työ, nimikirjainriipus aloitettu, YES! Hienoa, kun pääsi kunnolla tekemään näin paljon.

Kyllä muutkin luokkalaiset olivat jo odottaneet, että päästään tositoimiin. Leimojen lyönti oli kyllä yllättävän vaikeaa, toivottavasti siihen tulee jatkossa parempi ote, että saisi siistimpää jälkeä. Onneksi oli tuo ylijäämäpala, mihin sai harjoitella edes muutaman kerran.

Kyllä pieniä leimoja oli myös hankala nähdä kunnolla. Täytyy alkaa tutkimaan kultasepän suurentavia laseja, jos niillä näkisi paremmin tämmöisiä pikkutöitä tehdä.  Aika tutkailu oli myös selvittää, että mikä leima ylipäänsä oli kädessä, kun leiman iskupää on niin pieni ja tietenkin vielä käänteisenä.