Ajattelin heti tehdä ihan oman riipuksen, muiden koulutöiden ohessa. Ideana oli tehdä timanttiriipus sahaamalla, samalla tekniikalla, kuin nimikirjainriipus, joka oli ensimmäinen koulutyöni. Kultasepäksihän tässä opiskellaan ja eikös ne timanttien kanssa pelaile.
Opettajalta vaan heti lisää hopeaa kuitille.
Piirrotus
Pitikin mennä heti piirrottamaan syvälle hopeaan. Vääriä viivoja ei saa pois ja ne saattaa sekoittaa sahaamista. Hyvässä lykyssä vielä jää valmiiseen työhön naarmut. Tussia voisi harkita jatkossa…
Sahaukset
Tässähän kävi sitten sillälailla, että sahaukset onnistui huonommin kuin nimikirjainriipuksessa. Sahaukset meni muunmuassa liian pitkäksi paikoittain. En nähnyt oikein viivaa mitä pitkin pitäisi sahata, kun hopeapurua nousee koko ajan näköesteeksi sahanterästä levylle.
Lenkki
Kysyin opettajalta lenkkiä riipukseen ja sain valita laatikosta. Nappasin sieltä yhden isompia ajattelematta. Lenkki on kyllä liian ohuesta materiaalista. Ei näytä ihan tasapainoiselta riipus tuolla lenkillä.
Timanttiriipus
Timanttiriipus on lenkillä ja huonoilla sahauksilla niin rujo, että ajattelin jättää ihan hiomapaperikarkeudelle koko riipuksen. Jos sen oikein kiillottaisi, niin varmasti vaan korostaisi vikoja. Olkoot siis tuommoinen.
Olin aika pettynyt työhön, kun se ei onnistunut oikein. Juottaminenkin meni hankalaksi ja piirrotuksia sai filssata pois, kun olin piirrottanut pysyvien pintojen yli. Ennen työn aloittamista ajattelin: “Tästähän näitä alkaa nyt syntyä kun yksi on tehty jo aikaisemminkin ja tämä seuraava on varmasti edellistä parempi”.
Ei, ei niitä niin vaan ala syntyä, ja ei, ne ei niin vain nähtävästi parane.
Vastaa