Hopeariipus ruusukvartsilla

Leikkejä

Meillä oli sopeuttamisleikkejä jumppasalissa muutaman tunnin. Nimileikkejä ja murhamysteerien selvittämistä. Opettajat ja koulun psykologikin oli mukana. Siinähän se meni, avoimin mielin vaan, ei siinä muu auta 🙂 .

Osuuskunnassa

Minut on nyt siis hyväksytty koulussa oppilaiden pyörittämään Craft and Design osuuskuntaan ja aina välillä jään koulun jälkeen tekemään omia hommia. Pitemmätkin päivät menevät ihan kivasti, kun on hieman eväitä mukana. 12 tunnin päiviä ei kyllä jaksa pelkällä kouluruualla, vaikka meillä hyvää ruokaa onkin. Ruokailu meillä on hyvin liukuvana ~11.00 aikaan päivällä.

Hopeariipus

Aloitin hopeariipuksen valmistamisen jalokiven kehyksestä. Istutus on samanlainen, jonka olin oppinut tekemään aiemmissa, riipus tiikerinsilmällä ja sormus kehysistutetulla kivellä, töissäni.

Nyt tein ensimmäisen oman työni oppimallani kehysistutustyylillä.

Kehyksen vallssaus ja sahailu ei heti onnistunut. Yksi kehys kuoriutui kerroksittain!

Kehyksen materiaali oli itse valssattua huomattavasti paksummasta levystä. Luokkakaveri epäili, että syynä voisi olla liian vähäiset hehkutuskerrat valssauksien välissä. Voisi olla ihan järkeenkäypä selitys. Uusiksi vain. Lopulta vasta kolmas kehys onnistui, se oli kokonaan eri sulatuserästä.

Hehkuta materiaalia tarpeeksi usein valssatessa.

Työ eteni hitaasti opetellessani tuntemaan materiaalin oikkuja. Emme olekaan vielä niin hyviä kavereita herra hopean kanssa, mitä olin ajatellut.

Kaikki ovaalit muodot ovat hankalia ja hitaampia valmistaa, kun ei saa suoraan pinnan päällä pyöristää, joten muoto pitää tehdä käsin. En ollut asiaa ajatellut sen kummemmin, kun suunnittelin työtä. Eipä siinä mitään, kädentaitojahan tässä opetellaan.

Lisää vinkkejä valssaukseen

Jyrki Karvisen (ammattitutkinnon opettaja) kanssa juteltiin valssi hommasta, kun se minun yksi kehysyritys oli murtunut sillä lailla erikoisesti.

Hän kertoi, että hopeaa voi valssata aina 50% pienemmäksi ongelmitta. Eli kahden millin levyn voi valssata milliin ja sitten vasta hehkuttaa. Sulatuskaadossani saattoi olla myös kupla tai valssasin liian vähän kerralla. On kuulemma parempi, että valssaa kunnolla materiaalia pienemmäksi, jolloin kiderakenne muuttuu. Taisin kyllä hissutella sen valssaukseni kanssa, eli valssasin useita kertoja vähän kerrallaan. Ei näin.

Kunnolla syöttöä kun valssataan!

Kehyksen madallus

Olin saanut kehyksen valmiiksi ja kun kivi lopulta upposi kehyksen sisään, ymmärsin tehneeni ison virheen. Sovitteeseen olin tyytyväinen, mutta jos tästä nyt istuttaisin kiven kääntämällä hopeareunukset kiven päälle, ei kivestä jäisi juuri mitään näkyviin! Hupsis..

Sormus kehysistutetulla kivellä artikkelissa on oikein kuva, jossa mitoitan tämän kaltaiseen istutukseen oikeaa kehyksen korkeutta. Ei sitä nyt kaikkea voi muistaa, kun innolla tekee töitä. Nyt madalluksesta aiheutui ylimäärästä työtä.

En halunnut viilata sitä matalammaksi, sillä isoin meillä käytössä oleva viila on aika pieni, eikä syö paljon kerralla.

Sahaaminen oli todella hankalaa. En saanut kehystä tuettua hyvin viilaustukeen ja pala tahtoi heilua sormissa.  Tässä napsahti muutama sahanteräkin poikki. Vahingoiltakaan ei vältytty..

Tämä oli niin hankala sahata, että kyllä oli hyvä fiilis, kun lopulta sain soiron sahattua. Uskon, että en varmaan enää ikinä tee kehyksistäni liian korkeita..

Tämä istuttaminen kyllä tuntuu haastavalta ja teen sitä aika varovaisesti, sillä jos istutuspunsseli lipeää kiveen, kun siihen lyö vasaralla, niin hajoaahan se kivi. Onneksi ei hajonnut tälläkään kertaa.

Työ oli opettavainen ja kyllä kysyi hermoja, kun vastoinkäymisiä ja opetteluvaiheita kävin läpi kantapään kautta.

Ajattelin, että tekisin korun vauhdilla, sillä tekniikathan oli jo opittu aikaisemmissa töissä. Tosiasiassa teoreettinen osaaminen ja pari kertaa tehdyt tekniikat ovat vielä kaukana tehokkaasta käytännön osaamisesta ja töiden tekemisestä.

Haavaan taisi jäädä muistoksi hieman jalometallia sahauksesta. Eipä tullut mieleen puhdistaa haavaa tapahtumahetkellä. Vasta kun jälkeenpäin katselin kuvia isona tietokoneella ja näin sahauspurut sormissa, niin ajattelin, että olisi kyllä ollut hyvä puhdistaa haava. Mutta ei kai terästä irronneet pikku pikku hopeapalat voi sormessa kovin paljon vauhtia hidastaa.

Tämä työ tuli lahjaksi ja omistaja saakin nyt tarkempaa tietoa ja näkee työvaihekuvia korustaan.

Hopeariipus ruusukvartsilla

• työnumero: 6
• leimat:
  • TYR = Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
  • 925 = 925%. sterling hopea
  • O9 = 2015
• kivi:
  • jalokivi: ruusukvartsi
  • aito luonnon jalokivi
  • väri: vaaleanpunainen
  • puhtaus: läpikuultava
  • hionta: pyöröhionta
  • paino: 5,0 grammaa
  • mitat: 20,0mm x 11,0mm
  • käsittelyt: ei mitään
• paino: 10,0 grammaa
• työtunteja: 8 

Muita artikkeleita

Sormus kehysistutetulla kivellä

Riipus tiikerinsilmällä