Hopeariipus
Tämä on jatkoa artikkelin ensimmäiselle osalle; Riipus tiikerinsilmällä.
Kehikon sovitus
Piirrotin kehyksen ulkolevyyn ja sahasin pois. Jätin 1mm:n ihan varoiksi tarkoituksella, että voi sitten viilalla tehdä lopullisen sovittamisen. Sahaus on alkanut tuntua pikkuisen helpommalta ja luontevammalta. Vaikka harjoitusta ei loppujen lopuksi ole paljoa alla, niin sitä vaan pystyy jo aika hyvin ohjaamaan terää. Joku pieni puhallin olisi kätevä, puhaltamaan leikkauspurua pois. Usein pitää pysäyttää sahaaminen, koska viiva, jota myöten koittaa sahata ei näy, koska se on hopealeikkuupurun peitossa.
Kehikon juottamisoperaatio
Juottaminen onnistui todella hyvin ensimmäisellä yrittämällä. Melkoiset viritelmät sai olla kivistä tehtynä, että sai kiven sovitteen oikeaan kohtaan ja suoraan. Takapuoleltahan sen pitää olla kuperan etuosan reunojen alapuolella, koska korua vielä viilataan ja suoristetaan takasarjaa varten.
Sovitusvaiheen pienet viilausvirheet jäivät kaikki juotoksen alle ja saumasta tuli siisti. Tiettyyn pisteeseen asti juote kuulemma antaa anteeksi sovitevirheitä, mutta jos tämä piste ylittyy, siihen jää reikä. Olin todella tyytyväinen juotokseen, sehän on korun näkyvin saumakohta. Hankalinta oli saada pysymään paketti suorassa, ettei kivi sitten notkahda vinoon. Etupuolelta ei voi juottaa, koska siellä jäljet jää helpommin näkyviin.
Takasarja
Taustalevyä (takasarja) oli yllättävän hankala saada muotoiltua ovaaliksi. Samoin reunaa sahauksen jälkeen.
Leimaus
Leimat meni aika hyvin. Koululla on leimasarjoja kahta eri kokoa ja ajattelin lyödä leimat nyt isommalla koolla. Nämä näkyvät hyvin ihan pelkällä silmälläkin. Vuosileima meni hieman alemmas, mutta aika tasaisesti meni syvyys.
Vuosileima pitää lyödä hiljempaa, koska se uppoaa kapeampana leimana helpommin jalometalliin.
Leimauksessa kävikin sitten niin, että koulun TYR nimileima pääsi pomppaamaan ja työhön tuli toinenkin hennompi leimaus.. Löin ensimmäisenä 925 pitoisuusleiman, koska ajattelin, että se olisi tietenkin helpompi keskittää.
Takasarja oli hankalaa juottaa etutasoon kiinni, koska ei tarkkaan nähnyt, kuinka se sommittuu pääosaan nähden.
Kolmiolenkki
Millisestä hopealevystä väänsin kolmiolenkkiä. Kolmiolenkki on osa, jonka läpi tulee riipuksen ketju.
Aika vääntäminen lenkissä oli kyllä. Joku 0,7-0,8mm voisi olla hieman helpommin muotoiltavissa, mutta silti varmaan ihan tarpeeksi vahva. Muoto oli päätetty ja kaikkien piti tehdä opettajan mallin mukaan noin suurinpiirtein. Tein shampanjapullon muotoisen, mutta kyllä sitä vielä muotoilin ja pätkin ekan taittamisen jälkeen. Ja kaikkien juotoksien jälkeen aina hapotetaan ja kratsataan.
Korokepala kivelle
Keskuskiven korokepala tehtiin pystysuunnassa. Tämäkin selvisi vasta, kun piti alkaa tekemään ja katselin luokkakaveriltani, että mitä se tekee, kun oli työssä minua pitemmällä. Automaattisesti ajattelin, että korokepala tulee vaakatasossa. Korokepalan tarkoitus on nostaa kiveä ylemmäs kehikossa, jotta se on enemmän näkyvillä. Tästä ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa.
Korokkeen korkeus oli kolme milliä, joten kyllä olisi aika painava pala, jos umpiaineesta alkaisi koroketta tekemään. Korokepalalla korun paino ja materiaalikustannukset pysyvät paremmin hallinassa. Tämä tietysti vielä korostuisi, jos materiaalina olisi kulta. Umpi-istutus tulee kiveen, joten korokepala tehdään siten, että muutama milli tulee kiven päälle. Tarkoitushan ei ole peittää kiveä metallireunalla.
Istutus
Istuttaminen sujui todella mukavasti ja ongelmitta. Hopeareunaa taivutettiin varovasti kiven päälle pienellä vasaralla ja istutuspunsselilla naputtaen. Tunnin sitä taisin naputtaa, mutta ihan hyvä tuli ja olin tyytyväinen.
Odotin varmaan tätä vaihetta kovasti, kun en yhtään kuvaa muistanut ottaa 🙂 .
Loppukiillotus
Hopeariipus ei lentänyt boxissa nyt yhtään. Isommasta korusta on helpompaa pitää kiinni. Kiillotus tuntuu kyllä hankalalta edelleen. Kiillotus riipuslenkin kohdalta oli todella hankalaa, koska se ei taivu taakse asti, jolloin kiillotuslaikkaa ei saa lenkin ja korun väliin kovin hyvin.
Hommaa oli paljon
Kyllä oli aika yllätys, kuinka valtava työ riipuksessa todella oli. Tietysti työssä oli kaikki uutta ja ihmeellistä, mutta kuitenkin. Opettaja kehui hopeariipukseni umpi-istukan kehikon juotosta etulevyyn ja ovaalia muotoa takasarjassa.
Työtunteja hulppeat 34h.
Korun paino: 10.6 grammaa kivellä.
Vastaa