Hopeasormukset: Flakka ja puolipyöreä

Seuraavana työnä oli hopeasormukset. Aloimme tekemään flakka- ja puolipyöreää sormusta yhtä aikaa.

Flakkasormus on suoralinjainen, päältä tasainen ja suorareunainen sormus.

Videoklippi

Muutama videoklippi työpisteeltä. Aina naurattaa tuo kun kaikki takoo sormusaihioita suoraksi samaan aikaan luokassa. Melkoinen kilke käy!

Hopeasormukset työn alle

Opettajalta kuitattiin valmista 2x3mm tankomateriaalia. Laskettiin sormusaihioiden pituudet, että tulee oikeankokoiset sormukset ja sahattiin sormusaihiot.

Sormus muotoiltiin kolmikulmaiseksi juotosta varten, käyttäen apuna puupölkkyä, jossa on koloja. Ensin reunat lyödään 90 asteen kulmaan ja sen jälkeen keskeltä ja koitetaan saada päät kohdakkain. Sitten vasaralla naputetaan päät samaan tasoon ja viilapenkissä taivutetaan sivuttain kohdakkain.

Juottaminen

Juotos tehtiin ykkösjuotteella ja juotoslevystä leikattiin sormuksen levyinen pala juotokseen. Ykkösjuotteella tarkoitetaan kovaa juotetta, joka kestää enemmän kuumuutta. Juotos sujui hyvin ja näytti sulavan liitoskohtaan. Sormuksen sisäpuolelta vielä imin kuumuudella juotetta sisäpuolen suuntaan, kuten opettaja oli neuvonut.

Liekillä pystyy ohjailemaan juotetta haluttuun suuntaan.

Pyöristäminen

Sormuksia naputetaan pyöreämmäksi sormuspinnan päällä. Kokeilin myös sormuspumpulla pyöristää sormuksia. Meni niin kätevästi, että sormus venyi puoli numeroa liian isoksi. Opettaja neuvoi, että sahaat vaan sormuksen auki, milli pois ja uudelleen juotokset jne. Milli pois sahalla, mietiskelin: “Kuinkahan tässäkin käy. No, tulee tässä samalla ensimmäinen koonmuutos harjoituskin sitten samalla”. Vähän arvelutti tämmöiset korjaukset, että tuleeko lopputuloksesta sitten korjatun näköinen.

Sormuksen koon pienentäminen

Sahaus sujuikin paremmin kuin ajattelin. Sahasin sormuksen auki, meni ihan suoraankin vielä. Sitten jännittävämpi sahaus, eli vierestä ihan pieni siivu pois metallia. Komeasti meni sahaus ja ihan tasainen siivu hopeaa lähti pois. Mittasin suikaleen ja sen vahvuus oli 0,2mm. “Eiköhän siinä tullut milli yhteensä kahdella sahauksella”, ajattelin.

Ylläolevassa kuvassa on sormuksen sisäiset jännitykset lauenneet ensimmäisen sahauksen jälkeen, jolloin rako aukenee. Olin tyytyväinen, että sahaus onnistui näin hyvin. Myöhemmin selvisi myös, että olisin kyllä voinut ottaa ihan millin palan pois. Rupean usein ajattelemaan asioita liian monimutkaisesti. Pienennyskin tuli tehtyä kahteen kertaan lopulta.

Leimaus

Kuitatusta hopeatangosta jäi ylimääräistä, joten halusin tähän taas harjoitella leimausta, koska se tuntui viimeksi niin vaikealta.

Viilaus

Flakkasormus on helppo viilata sivuilta ja päältä, kunhan katsoo, että ottaa saman verran jokapuolelta. Siinä samalla naputtelin sormusta tasoraudan päällä suoremmaksi.

Puolipyöreän sormuksen muotoviilauksessa pitäisi koittaa tehdä kiertävää ja myötäilevää liikettä, ettei tule tasaisia pintoja. Kaikkein paras on, jos viilalla kaartaa ja toisella kädellä kiertää esinettä viilaa vastaan. Opettajan viilausliike näytti sujuvalta ja varmalta. Kyllä siitä lopulta pääsi sitten itsekin jyvälle. Puolipyöreän viilan reuna jollain tapaa puri välillä sormukseen ja siitä jäi aina ikävä ura tasoitettavaksi. Väärä kädenliike oli todennäköisesti syynä tähän.

Sormuksien sisäpuolien viilauksessa jäi sisäpuolelle uurteita. Käsin ne sieltä sitten vain hinkutettiin pois 500:lla hiomapaperilla. Aika homma tässäkin oli.

Viilalla oli tullut hieman heittoa ja filssauksella en saanut flakkasormuksen reunaa ihan tasaiseksi. Piti ottaa viilalla suoristus ja sitten 500:lla filssillä jälleen, tuli parempi. Tiedän, että juuri tuommoiset pienet jutut jäävät ärsyttävästi minua vaivaamaan, joten parempi vain tehdä kerralla kunnolla.

Kiillotus

Kiillotus oli paaaljon mukavampaa, kun esine oli nyt isompi.

Tuli kuitenkin aika varovaisesti tarjottua sormuksia ensimmäisiä kertoja kiillotuslaikkaan, pikkusen jännitti, että niinkö ne nämäkin napsahtaa yhtäkkiä takaseinään. Nimikirjainriipuksen lennätykset oli vielä oikein hyvin muistissa… Mutta ei, näistä oli paljon helpompi pitää kiinni ja kiillottaa. Kone ei yhtään haukannut kiinni näihin.

Kiillotuskoneelta vielä palailin hiomaan löytyneitä naarmuja pois ja tasoittelin yhtä viilausvirhettä, jonka myös huomasin. Sitten uusiksi taas kiillottamaan. Tämä moneen kertaan tekeminen ja kiillostuskoneelta palaaminen viilaukseen ja filssaukseen hieman turhauttaa, mutta taitaa vaan olla parempi totutella hermoja tähänkin.

Hopeasormukset valmistui aika rivakasti ja isommitta ongelmitta. Tykkäsin kyllä tehdä näitä sormuksia ja ihan kivat niistä tulikin. Aika homma oli saada symmetrinen puolipyöreä sormus flakasta viilalla. Viilan ja hiomakapulojen työntöjä kertyy aikas paljon.

Sormusten tekemiseen meni viitenä päivänä yhteensä kymmenen tuntia aikaa.