Tänään meillä oli poraamisen, juottamisen, liekkien ja lämpötilojen sekä sahaamisen teoriaa ja tekniikoita. On tosi hienoa, kun täällä ei läpistä mitään turhanpäiväsiä juttuja teorialuokassa. Olin ajatellut, että tämä olisi enemmän tavallisempi koulu jollaintapaa, mutta hyvä näin. Täyttä asiaa ja sitten takaisin pajalle.
Opettajan mukaan koulu kouluttaa kultasepänalalle prototyyppien ja yksilöllisten tuotteiden luojia. Koulutus antaa valmiudet myös korujen korjaamiseen.
Kultasepän alalla ei oikein arvosteta isoja mällyköitä (uusi sana minulle), kuten opettaja sanoi, vaan teknisempiä töitä. Koottuja kokonaisuuksia ja muotoilua. Ajattelin vain, että mitenkähän minun muotoilut, kun se piirtäminen on minulla vähän niin ja näin.
Käytiin vielä kierros kultapuolella ja tutustuttiin nestekaasujärjestelmään, linjoihin, sulkuihin ja kytkimiin tarkemmin.
Sahalla viilaaminen?
Opettaja näytti ja kertoi, kuinka sahalla voi myös vain vähän viilata levyä kevyesti. Kokeilinkin siistiä jo sahattuja kohtia, eikä onnistunut kyllä yhtään. Terä halusi heti alkaa tehdä uutta uraa tai sitten ei purrut ollenkaan. Ei siitä tullut kyllä tosiaan yhtään mitään. Tekniikan voi näyttää, opettaa tai lukea kirjasta, mutta kyllä se käsityöammatti pitää vaan itse kokeilla ja tehdä töitä taidon eteen.
Sain sahattua loput pikkureijät auki, jonka jälkeen aloin fixailemaan auki sahattuja muotoja. Siistimiseen menikin melkoisesti aikaa. Tämä sahalla viilaaminen tuntuu ylivoimaiselta, mutta kyllä työ vähän parani. Olisi niin tehnyt mieli käyttää pientä viilaa siistiäkseni nämä ensimmäiset sahaukset, mutta ei, sehän oli tehtävänannossa kielletty. Noh, onpa ikuistettu nyt nämäkin sahaukset. 🙂
Työn hiominen
Filssaustakin, eli hiomista kokeiltiin 500 ja 1200 karkeuksilla. Laitettiin myös hiomapaperit puukapuloihin niille, keneltä ne vielä puuttuivat. Siinäkin on omat tekniikkansa taittelussa. Siitähän se lähtee nyt sitten tämä filssailukin käyntiin. Muistelin vaan vanhoja kouluaikoja, kun puuhommissa 180 karkeus oli jo aika hieno, 240 oli ihan viimeistelyyn. Nyt mennään ihan eri lukemilla.
Kännykällä kuvaaminen
Otan siis näitä pikaräpsy kuvia Samsung S3 puhelimella. Ja luokassa omalla työpisteellä on kyllä hankala kuvata. Välillä kuva alkaa väreilemään ja nämä näkyvät kuvissa selkeinä aaltoina. Ajattelin ensin, että se on vain kännykän näytön joku virkistystaajuushommeli, kun valona on loisteputki, mutta kyllä ne ihan kuvassakin näkyy.
Välillä tulee violetin sävyisiä kuvia, välillä keltaisia ja sitten välillä tulee ihan hyviä kuvia. Parempia kuvia tulee, kun kääntää työpisteen valaisimen sivuun tai pistää kokonaan pois päältä. Automaattisäädöillä pamauttelen kuvia tulemaan, muutamasta hieman eri kulmasta, niistä voi sitten valkata parhaimman. En oikein edes tiedä noista kännykän kaikista kamerasäädöistä. Pitäisi joskus kattella manuaalia, tulisiko sieltä helpotusta. Järkkärikameroista en ymmärrä oikein mitään, en ole kyllä ikinä omistanutkaan semmoista. Äitini on innokas kuvaamaan, ehkä sieltä voisi kysellä apuja.
Lenkin juottaminen
Saatiin kahta eri juotetta, jotka sulavat eri lämpötiloissa. Näitä pystyy sitten käyttämään hyväksi, jos on useita juotoksia työssä. Valssattiin toista juotetta ohuemmaksi, että siitä saisi pienempiä paloja helpommin napsittua.
Juottelu ei onnistunut. Kolmannella yrittämällä vasta otti lenkki kiinni koruun. Meinasi jo usko loppua. Juotetta oli valahtanut renkaan toiselle puolelle. Rengas otti kyllä kiinni, mutta sauma ei ole siisti. Kyllä tulee hopeasta rujon näköistä kun sitä lämmittää. Muuttuu mustemmaksi, mutta juotoskohdat näkyvät kuitenkin.
Rikkihappoa
Käytin korun rikkihappoliuoksessa, jossa sen pitää olla hetken aikaa. Reilu minuutin altistaminen riittää, mutta pitempi aika ei välittömästi ala tuhoamaan koruja millään tavalla. Rikkihappo putsaa korua ja poistaa lasitetta, jos sitä on tullut juotos- tai sulatusvaiheessa.
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Nimikirjainriipuksen suunnittelua
Ensimmäinen hopeapala • Luokan ikäjakauma
Vastaa