Aamulla kävi ihmeellisesti, heräsin nimittäin oikein hymyssä suin ja ajattelin: “Onpa hienoa päästä kouluun ja tekemään kruunusormusta. Jokohan sitä pääsisi viilaamaan istukkaa sormukseen…”
Siitä on aikaa, kun olen viimeksi näin innokkaasti aamulla ollut sängystä ylös nousemassa ja vieläpä kouluun. Mutta kun on todella innostunut ja motivoitunut jostain, saa ihan uudenlaisia voimia ja innostusta päivään.
Tämä on toinen osa artikkelisarjaa. Ensimmäiseen osaan pääset tästä.
Kruunun runko
Kävimme ensin luokassa lyhyesti läpi sormukseen tulevaa kruunua ja sen tekemisen teoriaa. Ohjeistuksen jälkeen aloin tekemään kruunuistukkaa sormusrunkoon liitettäväksi.
Tein hopealevystä suppilon muotoisen kehyksen kivelle. Ensin sahasin hieman kaarevuutta levyyn, jotta muotoon lyöminen olisi helpompaa. Tämän muodon laskemiseen on jonkinlaisia hienoja kaavojakin olemassa.
Aika hakkaaminen oli, että sain kruunun saumat kohdilleen. Minulla oli hieman ongelmia tässä työvaiheessa, eikä siitä mielestäni hyvä tullut vieläkään. Olisi varmaan enemmän saanut olla kulmaa hopealevyn sivuissa. Tämä tuntui olevan yleisesti hankala työvaihe. Vahvaa pientä hopeapalaa on hankala saada tottelemaan. Samalla piti varoa, ettei saumankohtaa vasaroi kovin paljoa.
Nyt kun kruunun koko oli tiedossa, sovitin kruunua sormusrunkoon ja viilailin sormusrungon aukkoa alustavasti hieman isommaksi. Tarkempi sovitus vielä myöhemmin.
Lyhennetyn kruunun kiinnitin pidikkeeseen ruuvilla. Tämä hieman heilui ja aiheutti hankaluuksia sahaamiseen.
Meinasin alkuun tehdä saumakohdasta kynnen, mutta juotettu sauma pitää jättää kohtaan, johon tehdään aukisahaus. Filssasin koko hahmotelmani pois ja piirsin uudestaan.
Kynsien sahaaminen tuntui alkuun vaikealta. Sahanterä jos toinenkin katkesi näissä aukisahauksissa. Tuntui jollainlailla hankalalta kääntää sahauslinjaa sisäänpäin. Nyt sahattava osa oli myös kiinni tikussa, eikä tukevasti viilaustuenpäällä, kuten aikaisemmin on kaikkea sahattu. Tämä toi uudenlaisen lisähaasteen tähän työvaiheeseen.
Kruunun viilaus
Kruunu sahattiin kahteen osaan ja ylempään osaan viilasin valoaukkoja. Myöhemmin nämä kaksi osaa juotetaan yhteen ja tämä paketti vielä sormusrunkoon.
Homma edistyy!
Mietin, että toivottavasti kruunun ylä- ja alaosan juotos onnistuu myös hyvin. Siinä vaaranpaikkoja on liika juote, jolloin pikkuiset valoaukot juottuu umpeen. Ja tietysti taas se, ettei kruunun yläosan sauma lähde juoksemaan omia aikojaan.
Alasarjan juottaminen
Alasarjan sain juotettua, mutta en ensimmäisellä yrittämällä. Ensimmäisellä kerralla en vain saanut kaikkia sakaran osia juottumaan.
Toiseen yritykseen puhdistin ensin kaikki juotospinnat viilalla ja hiomapaperilla. Laitoin juotetta alasarjaan ja sitten viilatun yläosan sen päälle. Aika tarkka homma, että saa tasaisesti ja symmetrisesti osat kiinni.
Laitoin juotteen ensin alaosaan ja sen jälkeen filssasin sen tasaiseksi, mutta kuitenkin niin että siihen jäi juotettakin vielä. Sitten palat päällekkäin, lämmitys ja juote otti nätisti kaikkiin kynsiin kiinni. Juottaminen meni siististi ja nyt pystyin itseasiassa jo ennakoimaan, milloin juote lähtee juoksemaan.
Osien juottamiseen olisi ollut myös kokonaan toinen vaihtoehto. Tämä olisi ollut laittaa pikku juotepalat erikseen jokaiseen kuuteen kynteen. Se tuntui kuitenkin liian hankalalta.
Hyvät fiilikset
Kruunun toisen juotosyrityksen aikana huomasin oikein ajattelevani, että ihan kohta juottuu ja samalla tuli onnistunut hyvä juotos. Lämpötilasta, väristä, hehkusta, vaikea sanoa ihan tarkalleen miten ja mistä, mutta kyllä sitä pystyy jo ennakoimaan aika hyvin.
Tämmösistä pienistäkin oppimisen tunteista tulee hyvä fiilis! Ehkäpä siksi, että vastoinkäymisiä tuntuu olevan enemmän…
Kruunu onnistui kaikkineen kyllä yllättävän hyvin ja olin tähän kruunuosaan ihan tyytyväinen. Mitään isompia ongelmia ei ilmennyt, mitä nyt muutama (4) sahanterä katkesi ja juotos meni uusiksi. Tämä työvaiheiden määrä yhdessä sormuksessa ällistyttää minua vieläkin.
Vastaa